Viime yö menikin sitten valvoskellessa ja itkeskellessä, kun tulevaisuus tuntui valottomalta.
Lääkärissä tuli heti kylmää vettä niskaan, kun paikalla ei ollutkaan
oma ihana lääkärini, vaan se tohtori, jonka hoidosta nimenomaan halusin
aikoinaan pois. Tämän asenne kun on sellainen "ethän sinä tyttöraasu
mistään mitään tiedä, annas kun setä kertoo, miten asiat ovat". Argh.
Yritin kuitenkin kertoa tilanteestani mahdollisimman rehellisesti.
Onneksi potilaskertomukseeni oli jo viime käynnillä kirjattu, että
olisi syytä lähettää Meilahteen konsultaatioon. Sinne lähtivät paperini
tänään.
Tämä lekuri mainitsi vaihtoehtoina vain leikkauksen ja siklosporiinin,
Remicadesta ja Adacolumnista hän ei maininnut mitään. Leikkaukseen hän
ei kannustanut: "olisihan se sääli leikata, kun vain osa suolesta on
tulehtunut ja loppuosa on ihan kunnossa". Toisaata hän sanoi, että
siklosporiinillakin usein pystytään vain siirtämään leikkaustarvetta
vuodella eteenpäin. En jaksanut kovasti tästä aiheesta ryhtyä
taittamaan peistä, koska hoidostani vastaavat jatkossa ihan eri
sairaalan ihmiset.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että loppupeleissä tässä on kyse minun
elämänlaadustani, joka tällaisena ei ole kummoista. Sitäpaitsi matkan
varrella on ollut myös kausia, jossa tähystyksessä on todettu koko
paksusuolen olleen tulehtunut, vaikka tilanne onkin useimmiten
vakiintunut laskevaan tai korkeintaan poikittaiseen paksusuoleen.
Nyt odottelen kutsua Meilahteen. Todennköisesti haluavat ensin
tähystää, koska edellisestä kerrasta on reilut puolitoista vuotta.
Kuulemma muutamassa viikossa yleensä pääsee tutkimuksiin.
perjantai, 21. lokakuu 2005
Kommentit