Kärvisteltyäni tänä viikonloppuna sekä kuukautis- että suolistokipujen
kanssa, ilmoitan täten, että kyllä tämä B-rapun vaiva on paljon
pahempi. Ja menkkakipunikin ovat sitä luokkaa, ettei niitä selvin päin
kestetä.
Menkkakivuissa on se hyvä puoli, että ne kestävät aina vain muutaman
päivän kerrallaan, ja talttuvat aika hyvin riittävän kovilla tropeilla.
Suolen kramppailuun en ole vielä löytänyt sopivaa lääkettä. Litalgin
olisi muuten hyvä, mutta tehoaa viiveellä. Eikä koskaan voi tietää,
kuinka pitkään tätä kestää. Nytkin on menty aaltoliikettä kutakuinkin
juhannuksesta alkaen - toisinaan sattuu enemmän, toisinaan vähän
vähemmän.
Eilen jo kuvittelin rauhallisen viikonlopun tehneen ihmeitä: ei
kramppeja, ei verta, ei kiirettä vessaan. Tänään todellisuus iski
vasten kasvoja. Kaikkea edellämainittua löytyy taas. Itkettää, tekisi
mieli vain hautautua peiton alle pakoon tätä kaikkea.
Onneksi on jälkikasvu, joka pakottaa toimimaan. Parhaillaan menossa on kylpytakkishow tämän tahdissa. Jaahas, kylpytakki lensi nurkkaan... Seuraavaksi lähdemme ulos.
tiistai, 27. syyskuu 2005
Kommentit