Kärvisteltyäni tänä viikonloppuna sekä kuukautis- että suolistokipujen kanssa, ilmoitan täten, että kyllä tämä B-rapun vaiva on paljon pahempi. Ja menkkakipunikin ovat sitä luokkaa, ettei niitä selvin päin kestetä.

Menkkakivuissa on se hyvä puoli, että ne kestävät aina vain muutaman päivän kerrallaan, ja talttuvat aika hyvin riittävän kovilla tropeilla. Suolen kramppailuun en ole vielä löytänyt sopivaa lääkettä. Litalgin olisi muuten hyvä, mutta tehoaa viiveellä. Eikä koskaan voi tietää, kuinka pitkään tätä kestää. Nytkin on menty aaltoliikettä kutakuinkin juhannuksesta alkaen - toisinaan sattuu enemmän, toisinaan vähän vähemmän.

Eilen jo kuvittelin rauhallisen viikonlopun tehneen ihmeitä: ei kramppeja, ei verta, ei kiirettä vessaan. Tänään todellisuus iski vasten kasvoja. Kaikkea edellämainittua löytyy taas. Itkettää, tekisi mieli vain hautautua peiton alle pakoon tätä kaikkea.

Onneksi on jälkikasvu, joka pakottaa toimimaan. Parhaillaan menossa on kylpytakkishow tämän tahdissa. Jaahas, kylpytakki lensi nurkkaan... Seuraavaksi lähdemme ulos.