Kun ruoka tulee pahimmillaan läpi muutamassa tunnissa, ei liene ihme, että erinäisiä puutoksia on matkan varrella tullut podettua. Ne vaativat oman huomionsa.

Ensinnäkin minulla on aina ollut hirvittävän alhainen hemoglobiinitaso. Lääkärit välillä kyselevät labratuloksiani katsellessaan, että kuinka pysyn pystyssä. Ihan hyvin toistaiseksi, kuukautisten aikaan saattaa vähän päässä heittää... Rautalääkkeitä olen kokeillut jos jonkinlaista, vaikutus on plusmiinusnolla: pistävät suoliston sen verran sekaisin, että mikään ei imeydy senkään vertaa. Ainoa, jota toisinaan voin käyttää, on Floravital. Vähän sama ongelma on "rautaruuassa", eli voin syödä täysjyvää ja lihaa vain maltillisesti. Pinaattia ja persiljaa yritän käyttää reilusti, mutta ne eivät taas maistu perheelle. Ja C-vitamiinia toki aina raudan kera.

Toinen isompi ongelma on kalsium. Kortisonikuurien takia olen saanut riesakseni osteopenian, eli kalkkia pitäisi saada rutkasti. Syönkin päivittäin lisäkalkkia reilulla kädellä, lisäksi yritän käyttää (suolen salliessa) paljon maitotuotteita ja vähintään pari kertaa viikossa kalaa.

Kalkki ja rauta ovat siitä lystikkäitä, että ne haittaavat toistensa imeytymistä. Eli optimaalisesti suunniteltuna söisin päivässä kalkkipitoisen aterian sekä rautapitoisen aterian, riittävän kaukana toisistaan. Tällainen kikkailu onnistuu harvoin. Etenkin kun vielä pitäisi päivän kofeiiniannokset (kolaa ja teetä, kahvia en ole koskaan oppinut juomaan) pitäisi sijoittaa erilleen noista aterioista, koska kofeiini hidastaa sekä raudan että kalsiumin imeytymistä.

Silloin, kun ruoka ei voisi vähempää kiinnostaa, ei oikeasti jaksa miettiä tällaisia. Sitten taas toisena hetkenä, kun syön kaiken, minkä kiinni saan, ei näitä ehdi pohtia. Pitäisi, tiedän, niin voisinkin ehkä paremmin...