Pauliinan otti kommenteissaan puheeksi potilasyhdistyksen keskustelupalstan. Oikeastaan olin ajatellut blogaavani tästä vasta joskus tulevaisuudessa, mutta koska vuorovaikutteisuus on hip ja pop, muutan suunnitelmia.

Palsta - ja yhdistys - on tuttu juttu jo vuosien takaa. Joskus ns. "vanhan palstan" aikoina kirjoittelin aika aktiivisestikin. Sitten meno meni mahdottomaksi, huudeltiin asiattomuuksia puskista ja sen sellaista. Sattumalta muussa elämässäni tapahtui samaan aikaan niin paljon muuta, että palstailu jäi sivummalle.

Sitten palstan rakennetta uudistettiin. Toimivammaksi, kyllä, mutta ehkä samalla vähän kankeammaksi. Tunnarit palstalle kirjoitteluun olen hankkinut, ja kirjoitellutkin toisinaan, mutta aktiivipalstailijaksi minusta ei taida enää olla.

Välillä tuntuu, että tuolla palstalla törmää vähän liiankin rankkoihin kokemuksiin ja tarinoihin todellisesta elämästä. Toisaalta on mahtavaa, että on joku paikka, jossa saa sanoa asiat niin kuin ne ovat, ja toiset ymmärtävät puolesta sanasta. Kohtalotoverit. Vertaistuki. Koskaan ei kukaan "terve" voi ymmärtää täydellisesti, millaista tämä sairastaminen on.