Muu perhe lähti viikonlopun viettoon muualle. Minäkin harkitsin lähtemistä, mutta rästihommat ja hiljaisuus voittivat. On ollut ihanaa elää ihan omassa tahdissa, ilman keskeytyksiä. Tähänhän voisi vaikka tottua. Tekee hyvää suolistollekin, rauha.

Toisaalta kukaan ei halaa, ei kiipeä syliin, ei purista olkapäästä (tai takapuolesta...), ei hiero nenäänsä nenääni vasten, ei tarvitse minua kaatamaan maitoa lasiinsa...

Ikävähän niitä jo on. Onneksi tulevat huomenna. Mutta vielä yhden yön saan nukkua ihan rauhassa, ja aamupäivällä ehdin vielä jatkaa rästihommia.