Masentaa. Olen syönyt nelisen viikkoa kortisonia, aloitusannos 40 mg ja viikon välein tiputeltu 5 mg. Lisäksi 10 päivän Trikozol-kuuri, vaikkei viljelyssä mitään bakteereja ollutkaan. Välillä jo tuntui, että valoa olisi tunnelin päässä, mutta nyt on taas aika toivoton olo. Huomenna pitäisi vielä sukujuhliinkin selviytyä.

On aika kamalaa, kun kotoa lähteminen alkaa taas pelottaa. Jatkuvasti pitää tunnustella omaa oloa ja miettiä, miten pääsee nopeiten vessaan. Onneksi tällä hetkellä vaikeinta on aamuisin ja iltaisin, joten päivällä olen suurin piirtein toimintakykyinen. Mies tosin alkaa hiljalleen taas ärtyä siihen, kun hänen aamutoimituksensa keskeytetään lähes joka kerta. Pitäisi kai muuttaa isompaan asuntoon, että saataisiin kaksi vessaa.

Kiitos ensimmäistä kirjoitustani kommentoineille! Crohnin tauti on varmaan siitä vielä kettumaisempi juttu, että siinä ei voida pitää takataskussa leikkausvaihtoehtoa samalla tavalla kuin koliitissa. Vaikka eihän leikkaus koliitissakaan välttämättä autuaaksi tee, mutta ainakin on teoreettinen mahdollisuus "parantua". Minullekin on tuota leikkauskorttia jo varovasti vilauteltu. Saapa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan. Pelottaa tuokin.