Eilen en saanut kirjoitetuksi mitään tänne blogiin. Hauskassa seurassa vietetyn alkuillan jälkeen hiipi kirjaimellisesti takavasemmalta ikävä yllätys: päänsärky. Napppia huuleen, muutama varovainen venytys ja petiin.

Aamulla olin kuin uusi ihminen. Tuntui, että fyysisten jumien laukeamisen myötä aukesi myös jotain henkisiä solmuja. Arki tuntui asteen kevyemmältä.

Iltaa kohti hartianseudun jännitys on tosin palannut ja pinnakin taas kiristynyt. Tämän siitä saa, kun suolentoiminta muuttuu normaalimmaksi: alkaa prakata yläpää. Jotenkin pitäisi saada oloa rennommaksi. Miten kontrollifriikki ja perfektionisti sen oikein tekee?